Eduskunnassa on alkanut loppuvuoden rutistus. Se tarkoittaa sitä, että valiokunnat yrittävät saada hiki hatussa valmiiksi vuoden viimeisiä mietintöjään ja lausuntojaan hallituksen lakiesityksistä. Valiokuntien on tarkoitus saada työnsä valmiiksi ennen joulukuun viimeisiä viikkoja, jolloin eduskunnan täysistunto keskittyy käsittelemään ensi vuoden talousarviota. Äänestykset niistä on aikataulutettuna viime töiksi ennen joulutaukoa. 

Onneksi valiokuntatyö ei vie kaikkea aikaa, vaan ehtii perehtymään myös muihin asioihin. Viikon aloitti YK:n COP27-ilmastokokouksen annin perkaaminen. Valitettavasti ilmastokokous oli mahalasku. Egyptin Sharm el-Sheikhissä kokouksessa ei löydetty sopua uusista keinoista hillitä tai ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi.

Tämä on huolestuttavaa, sillä tieteelliset tutkimukset ovat painottaneet jo *vuosikymmeniä* päästöjen vähentämisen kiireellisyyttä, jotta ilmasto ei lämpenisi enempää kuin 1,5 astetta.

Toivoa kuitenkin on. Sitä on niin kauan, kun ilmastotoimia ja -neuvotteluita jatketaan. Irtautuminen fossiilisista polttoaineista on toden teolla jo alkanut, Venäjän aloittaman sodan ansiosta, ja meillä on yhä parempia strategioita ja suunnitelmia, joilla ilmastotavoitteisiin päästään. Tällä hallituskaudella olemme luoneet polun kohti hiilineutraalia Suomea ja tältä polulta ei saa poiketa. Se pitää turvata seuraavassa hallituksessa.

Ilmastokokouksen ohella eduskunnassa puhututti saamelaiskäräjälaki, joka on saanut julkisuudessa kohtuuttoman suuret mittasuhteet. Surullisinta kuitenkin on, että sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa on levinnyt paljon disinformaatiota lain sisällöstä ja tarkoituksesta. Todellisuudessa kyse on hyvin yksinkertaisesta asiasta. Siitä, että muutamme lakia muiden Pohjoismaiden sääntelyä vastaavaksi.

Kuvaavaa onkin, että kaikki pohjoismaiset saamelaiskäräjät ovat asettuneet hallituksen esityksen puolelle. Myös yhdenvertaisuusvaltuutettu on lausunut hyvin yksiselitteisesti, ettei hallituksen esitys loukkaa saamelaisten oikeuksia. Tämä on yleinen konsensus, mutta jostain syystä eduskunnassa on äänekäs siipi, joka vastustaa saamelaisten oikeuksia. Puhuin aiheesta myös täysistunnossa ja koko puheeni pääset lukemaan tästä

Saamelaiskäräjälain ohella puolustin salissa ukrainalaisten mahdollisuuksia työntekoon ja sitä, että meidän pitää purkaa esteitä tilapäistä suojelua saavien työnteolta. Ukrainalaiset eivät missään nimessä ratkaise Suomen rakenteellista työntekijäpulaa, mutta on täysin järjetöntä estää motivoituneita ja halukkaita ihmisiä tekemästä töitä.

Lisäksi puhuin biopolttoöljyn jakeluvelvoitteen puolesta, joka perustuu EU:n taakanjakoasetukseen. On tärkeää, että pidämme kiinni yhteisistä sopimuksista. Ilman niitä ilmastokriisiä ei saada hillittyä.

Ilmastotoimet eivät saa kuitenkaan lisätä sosiaalista eriarvoisuutta tai luoda uutta luokkajakoa. Siksi on ensisijaisen tärkeää, että sosiaalinen ulottuvuus on aina vahvasti läsnä ilmastotoimista päätettäessä. Tällä hallituskaudella on luotu merkittäviä instrumentteja, joilla on tuettu kansalaisten mahdollisuuksia siirtyä pois öljylämmityksestä ei-fossiilisiin lämmitysmuotoihin ja näitä olisi syytä jatkaa seuraavalla hallituskaudella. Salipuheeni tilapäistä suojelua saavien työnteon edistämisestä ja biopolttoöljyn jakeluvelvoitteesta löydät täältä

Tänään perjantaina on kansainvälinen naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä. Joka vuosi yli 10 000 ihmistä joutuu lähisuhdeväkivallan uhriksi, joista noin 77 % on naisia. Surullisinta on, että kaikista uhreista vieläpä 25 % on alaikäisiä. Jokaisella pitää olla oikeus turvalliseen kotiin. Väkivallan ehkäisemiseksi jokaisella hyvinvointialueella tulee olla saatavilla väkivallan ennaltaehkäiseviä palveluita ja turvakoteja, joista jokainen lähisuhdeväkivallan uhri voi hakea apua matalalla kynnyksellä. Lisäksi hyvinvointialueet tarvitsevat väkivallan vastaisen työn koordinaatiota, jolla varmistetaan palveluiden saatavuus kaikille. Työtä riittää ja tästä on otettava niskalenkki hyvinvointialueilla! Tärkeintä on edistää keinoja, jotka helpottavat väkivallan puheeksi ottamista. Se auttaa eteenpäin ja kohti turvallisempaa elämää.

Tällä viikolla vietettiin myös Älä osta mitään -päivää, joka sai minut miettimään omaa kulutuskäyttäytymistäni. Erityisesti joulunalusaika on kulutuskulttuurin riemujuhlaa, kun kaikki mediat tuuttaavat mainoksia alennusmyynneistä, tarjouksista ja uutuustuotteista.

Siksi ei olekaan ihme, että ihmiset kokevat joulun alla enemmän negatiivisia tunteita ja stressiä kuin muina vuodenaikoina. Tutkimuksissa onkin huomattu, että kulutuksen vähentäminen on yhteydessä parempaan hyvinvointiin. Vastaavasti rahan käyttäminen toisten hyväksi on todettu tekevän ihmisen onnellisemmaksi.

Lisäksi nykyinen kulutushysteria on täysin kestämätöntä ympäristömme kannalta. Tarjoushuumassa ostettujen tuotteiden elinkaari on tutkitusti lyhyempi kuin tuotteiden, jotka on ostettu todelliseen tarpeeseen.

Jokainen meistä voisikin itsekseen miettiä, voisiko uuden tuotteen sijaan ostaa käytetyn tuotteen tai tavaran sijaan esimerkiksi aineettoman lahjan. Loppujen lopuksi onnellisuus syntyy lopulta pienistä asioista – ei tavarapaljoudesta. Yritetään muistaa se ja pidetään jalat maassa kaiken tämän markkinoiden lietsomaan kulutushysterian keskellä. Vähemmän on enemmän <3

-Mirka